Miten niin "ei saa"?

Emäntä heräsi banaaninkuorien keskeltä.Miten niin pitäisi katua? Yritin vain olla avuksi.

Emäntä on kipeä, ja koska en tahtonut herättää, hain
itse välipalaa. "Tasoilla ei saa kiipeillä", blah blah blah...

Loikomisen sietämätön keveys

Pystyyköhän täysikasvuinen greyhound kellumaan, jos
on aivan paikoillaan? Pitää kokeilla ensi kesänä mökillä.

Koiranelämää Helsingissä, osa II

Rock'n'roll.

Ihana hymy

Sylillinen greyhoundia

Luovun toivosta. En saa koskaan aamuruokaa.

Mitä, nakkeja?! Etkö näe miten laiha olen: ruoki jo!

Lenkilllä pakkasukon kanssa

Pakkasella ulkoilua rajoittaa eniten se, että päästäkseen juoksemaan vapaana on ensin remmilenkkeiltävä ja seisoskeltava liikennevaloissa. Matkalla on tylsää ja kylmä, vaikka liikkeellä ollessaan pärjäisikin hyvin. Aamulla, elohopean valuttua -22C:n paikkeille, en olisi tahtonut ulkoilla ollenkaan.

Siksi iltapäivällä varauduttiin seisoskeluun: kaula piiloon (korvat ravistan
esiin heti kun voin, että varmasti kuulen jänöt ja eväspapereiden rapinan).

Mikä raidoista ei kuulu joukkoon?

(Emäntä improvisoi, kun ei ehtinyt tähän hätään kaventaa vatsanlämmityspaitaa
solakalle varrelleni sopivaksi. Minkäs teet, kun rinta on kokoa 50 ja vyötärö taas kokoa 32. No, aivan sama miltä asu näyttää - pääasia etteivät verkkarit kiristä juostessa ja että isommatkin loikat onnistuvat.)

Jäänmurtajat valmistautuivat lähtöön Skattalla.

Saimme olla kolmisin koirapuistossa, mutta onneksi on lunta!

Emäntä otti ohikiitävästä greyhoundista hienoja kuvia.

Ainoastaan tämä "kaikki jalat vakaasti ilmassa" -otos onnistui, puolivahingossa. (Oli pakko juosta katsomaan, menikö emäntä roskiksen taakse piiloon.)
Pienten koirien puistossa hangesta löytyi se ihana puu!

Meri jäätyy näillä säillä, samoin tassut ja sormet. Kun juoksuvirta
loppuu, mennään kiireen vilkkaan takaisin viltin alle lämmittelemään.

Banana split

Hain isännän laukusta välipalaa. Sisus
oli herkullinen, kuorista en niin välittänyt.

Banaanin voimin urheilija jaksaa juosta.
Nyt taidan romahtaa, herättäkää iltapalalle.

Havaintoasema: Helsinki, Kaisaniemi

-15C, 16m/s, kevyt lumituisku.
Ihan helvetin kylmä katujen tuuliputkissa.

Pakkaskamppeissa näytimme molemmat michelin-miehiltä.
Emäntä paleli, minä en. (Tosin posaan pipossa vasta lenkin
jälkeen: ennen lenkkiä ei ehdi!)

Kuva-arvoitus

Ali Baba?
Vai tajuton koira...?

Ei: greyhound henkisesti saunanrentona.

Uteliaisuus vei voiton

Posti toi ison kirjekuoren. Koska ihmiset olivat vielä
töissä, kannoin kuoren vuoteeseen ettei se katoaisi.Nuuhkimalla päättelin, että sen sisällä on Egun lehtiä. Vaikka kuoressa
oli emännän nimi, greyhound-posti on varmaan kuitenkin tarkoitettu
greyhoundeille? Onhan? Ja sen saa siis avata itse, jos ei jaksa odottaa?

Kiskoilla halki Suomen

...kyllä tässä varmaan nukkua voi, jos työntää kuonon kankkuun
ja asettelee hännän varovasti tuohon viereensä...

...ei tästä tule mitään.

Onneksi isäntä osaa operoida käsinojia: paljon parempi!

...paaaaljon parempi.

Valpas saalistaja

Hauskaa, ihan kaikille!!

Ulkona on kolmas maailmansota.
Juhlistan: ensin leikin vankimielisairaalasta paennutta asiakasta.

Loppuillan vietän kainalossa kippuralla, tyypillisessä "roach" -positiossa.
Häveliäisyys sikseen, nyt on juhla.

(Tolkun takaamiseksi sensuroimme rennoimmat unikuvat.
On erittäin helppoa heittää ensin kuperkeikka ja sitten
rennosti selälleen nivelten kannalta täysin luonnottomaan
mutta ah, muuten niin mukavaan asentoon.)


ps. Nigel ja Sola (+ mr. Author and mrs. Author).