Lenkilllä pakkasukon kanssa

Pakkasella ulkoilua rajoittaa eniten se, että päästäkseen juoksemaan vapaana on ensin remmilenkkeiltävä ja seisoskeltava liikennevaloissa. Matkalla on tylsää ja kylmä, vaikka liikkeellä ollessaan pärjäisikin hyvin. Aamulla, elohopean valuttua -22C:n paikkeille, en olisi tahtonut ulkoilla ollenkaan.

Siksi iltapäivällä varauduttiin seisoskeluun: kaula piiloon (korvat ravistan
esiin heti kun voin, että varmasti kuulen jänöt ja eväspapereiden rapinan).

Mikä raidoista ei kuulu joukkoon?

(Emäntä improvisoi, kun ei ehtinyt tähän hätään kaventaa vatsanlämmityspaitaa
solakalle varrelleni sopivaksi. Minkäs teet, kun rinta on kokoa 50 ja vyötärö taas kokoa 32. No, aivan sama miltä asu näyttää - pääasia etteivät verkkarit kiristä juostessa ja että isommatkin loikat onnistuvat.)

Jäänmurtajat valmistautuivat lähtöön Skattalla.

Saimme olla kolmisin koirapuistossa, mutta onneksi on lunta!

Emäntä otti ohikiitävästä greyhoundista hienoja kuvia.

Ainoastaan tämä "kaikki jalat vakaasti ilmassa" -otos onnistui, puolivahingossa. (Oli pakko juosta katsomaan, menikö emäntä roskiksen taakse piiloon.)
Pienten koirien puistossa hangesta löytyi se ihana puu!

Meri jäätyy näillä säillä, samoin tassut ja sormet. Kun juoksuvirta
loppuu, mennään kiireen vilkkaan takaisin viltin alle lämmittelemään.