Kintut

Todellinen prinsessa pitää etukinttunsa sievästi ristissä nukkuessaan.

Takakintuilla ei sitten ole niin väliä.(Ps. pääsin vierailulle Torstin kuvablogiin!)

Silmäkontrolli

Eläinlääkäri on se paikka, jossa saa kuivamuonanappuloita
housuntaskusta ja rapsutuksia ihanilta vierailta ihmisiltä.

Kävimme silmäkontrollissa. Ensin odoteltiin vastaanottoa...

...sitten odoteltiin papereita. Otin päikkärit siinä joutessani.

Mato Matala syysmyrskyssä

Mereltä puhaltaa myrskytuuli. Ei ihme, että sekä ihmiset että koirat pysyvät
sisällä. Ne, jotka eivät pysy, kastuvat pigmenttiläikikästä vatsanahkaa myöten.

Puettuaan itsensä michelin-ukkeliksi emäntä viritti ylleni Mato Matala-asun. Vietimme erittäin reippaan iltapäivän pitkin kaupunkia kulkien, enkä
moittinut säätä ollenkaan. Päinvastoin, nämä olivat hauskat naamiaiset!

Vuosi sitten

Olen asunut kaupungissa vuoden. Jos vertaat tätä vuosi sitten
otettua kuvaa tuoreempiin, huomaat suuren muutoksen:

Kyllä. Nykyään nukun vuoteessa enkä käytä pantaa.

Iso kiitos Marille ja Asmolle!

Paperipaketti

Sain paperipaketin, johon oli kätketty pieni aarre.

Revin paketin ja söin herkut sängyssä, totta kai.

Auto tää vie

Matkustaminen on niin inhottavaa :-)

Ihana isäntä

Kotiinpaluu

Emäntä tahtoi taas metsään, tällä kertaa bongaamaan keltasarvikkaita.

Mökillä kerjäsin hienovaraisesti mustikkapiirakkaa.Venekin oli jo kesältä tuttu ja loikin sinne kuin vanha tekijä.
Metsäulkoilu ja mökkeily uuvuttavat. Aion nukkua automatkan......ja jatkaa unia kotosalla, harmaan viltin mutkassa.

Päivä mökkigreyn elämästä

Aamupissa ja nopeasti vällyihin nauttimaan aamupalaksi jugua.
Ilmeenikin kertoo, että aamiainen vuoteessa on harvinaista juhlaa!

Nukuttuani pari tuntia ruoan jälkeen otin ns. kevythulluuden.
Juoksin, kaivoin, juoksin, kaivoin - täysillä & korvat luimussa.

Optimoin ajankäyttöni venyttelemällä ja nuuhkimalla yhtä aikaa.Rannoilta ei valitettavasti löytynyt merirosvojen saalista.Rakas hiekkakasa oli kesän jälkeen ennallaan, viileämpi vain.

Tässä emäntä opettaa minut tunnistamaan kanttarellin.
Keltainen, ei haise jännälle = en syö. Check.

Parituntinen metsälenkki jolkotteluineen ja spurttailuineen vei tyystin mehut.

Pieni sienikonsertto

Metsiemme hyötyeläimiä: valpas sienikoira valmiina jahtiin.

Minä valitsen suunnan, emäntä tulee perässä (jos uskaltaa) ja kerää
matkan varrelle osuvat sienet. Tai ainakin ne, joiden yli en juokse.

Saalis. En tosin voi käsittää, miksi emäntä kerää maan hajuista moskaa.
Heilautin kameraa strategisella hetkellä, koska alkoi olla kiire syömään.

Porissa väsynyt

Illalla tuli täydellinen romahdus.

Yyterin sannoilla