Neiti pelokas eläinlääkärissä

Emäntä vei minut eläinlääkäriin. Laitoin korvat luimuun jo ovella, vinguin pelokkaasti heti kun eläinlääkäri kosketti, enkä todellakaan antanut katsoa kurkkuun. Lopulta minulle annettiin vähän rohkaisua, että syy jo tovin jatkuneeseen hurjan säntäilyn jälkeiseen hengenahdistukseen selviäisi. Ja selvisihän se: ärhäkäksi tulehtuneet nielurisat.

Kun tokenin hieman, seikkailimme ensin kulman taakse Radio Helsinkiin, jossa emännän veli rapsutteli minua ja kehui apeaa muotoani. Sitten painelin ruokakupin kautta petiin. En enää ikinä mene emännän kanssa "jännille" "aamuretkille". (Jos jotain hyvää pitää etsimällä etsiä, niin saan lääkkeeni ennen ateriaa juustonpalassa, ja emäntä vietti päivän kotona niskaani rapsutellen. Aika laiha lohtu tokkurasta.)